|| index || Karma || Niytra || Radon || Sienna || Rowan || Muuta ||
Karma on oman tiensä kulkija joka on muiden asioihin melko väliinpitämätön. Tuo ei yleensä juuri jaksa kiinnostua muiden asioista enempää kuin on pakko, ei jaksa auttaa vaikka apua pyydettäisiin eikä välittää vaikka vieressä tapahtuisi raaka murha. Joku voisi siis kutsua narttua paskapääksi ja narsistiksi, jollaiselta tuo kieltämättä vaikuttaakin. Vieraisiin suhtautumiseen vaikuttaa myös tuon mieliala; mitä parempi, sen ystävällisemmin Karma muita puhuttelee. Normaalisti tuo on kuitenkin väliinpitämättömän kohtelias ja hyvätapainen, vaikkei erityisen puhelias tai ystävällinen. Nartun kohteliaisuus on neutraalin väliinpitämätöntä, ei erityisen ystävällistä muttei viileätäkään. Karma ei myöskään ole mikään seurallisin tapaus, se ei läähätä muiden perään ja ulvo jäädessään yksin mutta ei toisaalta toimita kaikkia hevon kuuseen jos uskaltavat nartulle sanoa edes päivää. Seura itse vaikuttaa myös paljon, jos seuraa ei haluta, ei Karma sitä tuputa, mutta voi jopa viihtyä jonkun kanssa jos joku haluaa.
Yksi on varmaa; Karma ei halua sen läheisempiä suhteita muihin, korkeintaan kavereita, ystävyyksiin asti ei halua mennä. Kos nartulta kysyisi syytä tuo sanoisi luultavasti ettei ole kenellekään oikeanlainen ystävä, pelkkä häivähdys, korvike tai varjo siitä, millaisen ystävän kukaan haluaisi. Oikeampi syy olisi se, ettei Karma uskalla ystävystyä kenenkään kanssa, eikä siis halua, eikä myöskään kiinnostu kenestäkään tarpeeksi, jotta jaksaisi paremmin tutustua. Narttu ei tietenkään halua myöskään luottaa yhteenkään elävään otukseen, näiden luonto on pettää, niin tuo ajattelee. Kantapään kautta koettu asia ei meinaa jättää tuota rauhaan, joten Karma ajattelee kaikkien kuitenkin pettävän, yritti tuo itse olla kuinka hyvä tai oikeanlainen.
Karmaan kuitenkin voi luottaa kuin kallioon. Vaikka tuota itseään onkin petetty, on narttu hyvin kasvatettu ja tuolla on ylpeytensä sekä kunniansa. Joten jos saa suden lupaamaan jotakin, lupauksessa tuo myös pysyy. Tämän suhteen Karma on kuitenkin hyvin ovela, se saattaa luvata hieman eri asioita kuin olisi tarkoitus, eikä tuota hevillä saa antamaan edes moista lupausta. Oikeanlaisen, porsaanreiättömän lupauksen saanti Karmalta on lähes mahdotonta, yleensä ainoastaan ne, jotka ovat ansainneet nartun kunnioituksen, saattavat saada sen lupaamaan jotain tosissaan. Nartun kunnioituskin on työn takana hankkia, sille merkkaavat vain teot, eivät sanat. Lahko ja Herra merkitsevät tuolle paljon eikä se katso hirvittävän hyvällä ketään joka pilkkaa niitä. Karmalle on se ja sama vaikka joku inhoaisikin Lahkoa sydämensä pohjasta ja myöntäisi sen avoimesti, nartun mielestä kukin saa päättää itse pitääkö siitä vai ei, mutta pilkkapuheesta tuo ei pidä.
Karma on myös sadistinen, tuo nauttii tuskanhuudoista kunhan ne ovat lähtöisin jostakin muusta kuin nartusta itsestään. Siksipä sudelle ei tuota vaikeuksia seurata väliinpitämättömän kiinnostuneena vierestä kun jotakuta kidutetaan ja olla auttamatta vaikka joku tuskissaan kiemurtava sitä pyytäisi. Tai korkeintaan Karma päästää kiemurtelijan tuskistaan, jos siitä ei ole liikaa vaivaa, ei puhettakaan että narttu auttaisi muulla tavoin... Tämä on kova tappelemaan vaikka ei olekaan elämänsä kunnossa ja nuoruutensa loistossa ja on melkoisen lihakseton luikku. Karmaa ei silti kannata aliarvioida, tuo on ketterä jaloistaan ja sen, minkä se häviää voimassa, voittaa se nopeudessa ja älykkyydessä. Sen lisäksi nartun sirppisysteemiase on aina terässä ja Karma osaa kyllä käyttää sitä.
- Karma ei juuri pidä vedestä eikä osaa kunnolla uida. pelkää vettä myös jonkin verran.
- myöskään kalasta narttu ei juuri nauti.
- ei ole mikään roturasisti, mutta ei voisi ikinä kuvitella alkavansa vakavaan suhteeseen koiran tai koirasuden kanssa.
- ei ole kovin ahkera lahkon eteenpäinviejä, eli ei yritä jokaista vastaantulijaa käännyttää.
Karma ja tuon veljet kasvoivat vahvoiksi ja suurikokoisiksi, paljon suuremmiksi kuin muut saman vuoden pennut. Pian veljet saivat loistavan idean. Mikseivät sisarukset keräisi ympärilleen joukkiota ja valloittaisi jättömaita ! Sen luulisi olevan helppoa kun oli suuri ja vahva, vahvempi kuin monet aikuiset. Koska Karma oli nuori ja vallanhimoinen kuten veljensä, suostui tuo oikopäätä veljiensä tuumaan. Neljän vahvan suden onnistui kerätä ympärilleen suuri joukko muita, joiden avulla ne sitten valtasivat alueita jättömailta. Muitakin laumoja oli kehittynyt, toki, mutta niistä ei ollut koskaan vastusta suurelle ja hyvin järjestäytyneelle laumalle. Karma ja tuon veljet murskasivat muut ja pian niistä tulikin jättömaiden kiistattomia valtiaita, joita kaikki kunnioittivat.
Vielä kaiken jälkeenkin Karma oli ainoa sisaruksista joka vieraili säännöllisesti emonsa luona. Tuo ei ilahtunut siitä, mitä sen pennut olivat tehneet, mutta ei valittanutkaan asiasta. Juuri ennen kuin tuo kuoli, lahjoitti tuo Karmalle ainoat aarteensa ja muistonsa pentujen isästä; nahkareleet sekä aseen. Pian tämän jälkeen Karman veljet alkoivat käydä huolestuneiksi, sillä niiden ympärilleen keräämä sekalainen resupekkalauma tuntui kunnioittavan kaikkein eniten takkuista narttua, jonka pitämä kuri olisi saanut kenen tahansa karvat pystyyn. Nuo päättivät tehdä asialle jotakin, halusivathan nuo että ne olisivat kukkoja tunkiolla. Niinpä veljet houkuttelivat Karman mukaansa, lähelle ihmisten asumuksia ja hakkasivat tuon pahasti. Kolme yhtä vastaan tilanne oli jopa aseistetulle nartulle ylivoimainen joten hakattuaan siskonsa veljet heittivät sen yhteen ihmisten ansoista joita nuo pitivät asumustensa laidoilla jotteivat jättömaiden koiraeläimet pääsisi kaupunkiin.
Karma virui hakattuna ansassa kolmisen viikkoa, niitä kun ei turhan usein tarkistettu. Narttu laihtui rajusti, ruokaa se ei saanut mistään ja vettäkin vain satunnaisista sateista sekä mahdollisesti ansaan noruvista jätevesistä joita ihmiset surutta jättömaille syytivät. Pian tuo olikin lähinnä luuta ja nahkaa eikä jaksanut lihastakaan väräyttää mihinkään, hyvä kun jaksoi toisinaan siirtää päätään ja juoda satunnaisesta norojen keräämästä lutakosta. Tänä aikana tuli rotta, joka ehti syödä Karman korvasta palasen ennen kuin narttu jaksoi liikahtaa häätääkseen tuholaisen pois. Susi ei juuri jaksanut katkeroitua veljiään kohtaan vaan soimasi itseään sinisilmäisyydestään ja vannoi, ettei enää koskaan luottaisi sillä tavalla sokeasti yhteenkään elävään olentoon. Kun ihmiset vihdoin ja viimein saapuivat tarkastamaan ansoja, he veivät myös Karman pois. Raadot ihmisillä oli tapana heittää mereen, elävät he koettivat kesyttää - osasta tuli hyviä poliisikoiria. Koska narttu oli niin heikko ettei jaksanut liikahtaakaan, olettivat ihmiset sitä raadoksi ja viskasivat mereen muiden kuolleiden koirien ja susien kanssa. Karma iskeytyi kipeästi rantakivikkoon josta kylmät aallot sen väkivaltaisesti poimivat mukaansa. Hetken ajan narttu jaksoi taistella tajuttomuutta vastaan mutta virtojen yhä vain riepotellessa sitä, se viimein antautui pehmeälle mustuudelle.
Herätessään Karma luuli olevansa kuollut. Taivas oli musta ja myrskysi, mutta saari tai manner, sillä ei ollut väliä, jolla tuo seisoi tuntui silti maailman ihanimmalta paikalta. Heiveröinen takkuturkkinen susi lähti tarpomaan näkemänsä metsän suuntaan, seuraten kuonoaan joka oli vainunnut jotakin syötävää. Jonkin aikaa Karma eli raadoilla kun ei saanut mitään itse kiinni. Vahvistuttuaan tuo törmäsikin onnekseen ensimmäiseen koiraeläimeen oletetun kuolemansa jälkeen. Tuo selvitti nartulle ettei se suinkaan ollut kuollut vaan Andriaanan saarella ja Ederan mailla, ja suorastaan vaati Karmaa liittymään. Mikäpä siinä, nartulle oli aivan sama mihin laumaan tuo kuului ja kun kerran ederalainen ehti ensimmäisenä pyytää niin... siinä se. Tuo tuntematon, joka oli selvittänyt nartulle asiat, kertoi myös Lahkosta ja tarjosi vaihtoehdot; liity tahi tule uhratuksi. Susi ei nähnyt asiassa mitään pahaa ja liittyi mielellään Lahkoon.
